Luonnonvalon haasteet valokuvauksessa

Opiskelen jatkuvasti valaisua. Studiossa, miljöössä ja kaikkialla. Silmäni hapuilevat jatkuvasti ympärillä esiintyviin valoilmiöihin ja siihen miten valo käyttäytyy.

Valolla on monta luonnetta. Keinovalo on juuri sitä valoa mitä itse sanakin kertoo ja miltä se usein näyttääkin – keinotekoiselta. Keinotekoisen valon tekeminen on teknistä puuhaa, sen oppii tekemällä, mutta luonnon valon vain näkemällä. Studiovalaisu on oma taiteenlajinsa, jonka parissa riittää toki puuhasteltavaa, mutta tällä hetkellä kuvaajana kiinnostavinta on oppia näkemään ja hallitsemaan luonnollisia valoja.

Luonnossa olevan valon näkeminen valokuvaajan silmin ei ole helppoa. Luonnonvalo ei ole stabiili, vaan se elää jatkuvasti. Siinä riittää haasteita. En halua tappaa luonnossa olevaa valoa keinotekoisilla valoilla, joten pyrin aina tilanteen mukaan hyödyntämään valitsevaa valoa valokuvissani ja vain tarvittaessa lisään täytevaloa heijastamalla tai kevyesti jatkamalla luonnonvaloa itse tuotetulla valolla.

Luonnonvalon mielenkiintoisia ilmenemismuotoja

Vastavalo on valoa, joka tulee suoraan kameraan päin. Sen luonne on voimakas ja häikäisevä. Pieni kulman vaihto tai asennon muutos, voivat muuttaa kuvaa ja valon ilmentymistä dramaattisesti. Tässä valossa on voimaa, se luo ja heijastelee flaretta kuviin. Vastavalon kuvaamisessa joko onnistuu tai epäonnistuu, harvemmin näkee välimuotoja.

Korkovalo on usein hallitumpaa kuin vastainen valo, sitä on usein tarkoituksellisesti rajattu tai se tulee pienemmästä lähteestä. Korkovalo on ikään kuin mauste kuvassa, toisin kun dramaattinen vastavalo, joka on usein kuvassa päävalona. Tämän valon näkeminen pitää tulla selkärangasta, jotta sen osaa hyödyntää kuvaushetkessä.

Luonto leikkii valolla, tehden siitä elävän. Läikikäs valo on kaunista, elämän valomaalausta, jossa sattumukselle on tilaa. Joskus silmä saa odottaa, antaa valolle aikaa viipyillä pinnassa ja materiassa. Lapset näkevät usein tätä valoa paremmin kun aikuiset. Heittäytyminen luonnon virtaan auttaa silmää havaitsemaan leikkisää valoa.

Asuin aikoinani vanhassa puutalossa, jossa oli vanhat ikkunaruudut. Voi sitä huoneissa kajastavan valon kauneutta – sisään lankeava suodatettu valo oli ihmeellistä. Vanhan lasin valuvirheet tekivät valosta elävän. Ilman virheitä ei olisi ollut tätä valoa. Ja puut, kasvit ja muut – voit miten ne luovat toisiaan kauniimpia filtteröintejä. Mielikuvitus auttaa tämänkaltaisen elävän läikikkään valon löytämisessä.

Vallitseva valo on voita leivänpäällä, jota ilman ei kuitenkaan kuva maistuisi miltään. Joskus vallitseva valo voi olla kuvan ”se juttu”. Vuorokauden ajat merkitsevät. Sininen hetki ja auringonlaskun aika värjäävät vallitsevaa valoa. Vuodenajat merkitsevät. Talven kovat kirkkaat valot ja heijastelevat luminietokset. Syksyn lämpimät väriloistot. Luoto tarjoaa meille jatkuvasti valon ihmeitä. Meidän pitää vain oppia näkemään ne.

Tartu valon hetkeen.

Visual RAMA/Raisa