Aleksin kuvaus pehmeällä muotoilevalla valolla studiossa

Samoilla valoilla onnistuu kuvata vaihtuvalla mallin ohjauksella ja stailauksen muutoksella hyvinkin erilaista kuvaa.

Meillä oli Aleksin kanssa suunnitelmana kuvata sekä Caesar-tyylinen kuva, kukkaseppele + valkoinen pelkistetty paita päällä, että rockhenkisempi kuva. Bonuksena kuvasin “mummolle muotokuvan”.

Aleksi modernina Caesarina. Luottopakkimme Minna Koivula-Kankaanranta sitoi kukkaseppeleen ja jeesi myös muutenkin stailauksessa.

Rockhenkisen kuvaan hain morrisonmaista vibaa, mutta tyyli aavistuksen verran muuttui kukkoilevammaksi rokkitähdeksi kuvausten edetessä. Kuvassa asuna oli kuitenkin kelsiturkki, joka loi kuvaan 60-70-lukuista tunnelmaa. Suunnitelmallisuus on kaiken kaikkiaan isoin tekijä tämän kaltaisissa kuvauksissa, joita lähdetään rakentamaan joku tietty lopputulos mielessä. Vaikka lopputulos muuttuisikin vähän matkalla, hyvä suunnitelma pitää paketin kasassa vaikka yllättäviä mutkia matkaan tulisi. 

Aleksi teki hienoa työtä myös rokkikukkona.

Kuvauspäivää varten tein monisivuisen suunnitelman, joka sisälsi inspiraatiokuvia ja tarkan aikataulun siitä, milloin mitäkin pitäisi olla valmiina. Samana päivänä kuvauksessa oli myös useampia ihmisiä kukkateemaan liittyen. Suunnitelmaan oli helppo tukeutua ja inspiraatiokuvat muistuttivat halutusta lopputuloksesta.

Kaikki kuvat kuvattiin jotakuinkin samalla valojen setupilla, joten pienillä asun & asusteiden muutoksilla saatiin luotua kolme keskenään erilaista kuvaa. Ensiksi kuvattiin moderni Caesar kukkaseppele päässä ja sen jälkeen vaihdettiin asu rock-kuvaan ja lopuksi vielä otettiin kuvia “mummon hyllyn päälle”. 

Mummolle muotokuvaa.

Koko kuvaus lähti liikkeelle koulutehtävästä, jossa oli tehtävänantona toistaa jonkun arvostamansa kuvaajan tyyliä. Mun valinta oli kukkakuvassa Mikaela Holmberg. Näkyykö se kuvissa? Samalla tuli kuitenkin myös testattua eri tyylejä ja kuinka erilaisen fiiliksen kuviin saa pienilläkin muutoksilla rakentamatta koko setuppia uudelleen.

Aurora, crazy cat lady

Yrittäjyys on uuden oppimista

Olen ollut yrittäjä vuodesta 2011 asti. Hyppäsin tyhjän päälle vakituista työpaikasta, jossa ei periaatteessa ollut mitään vikaa. Minulla oli vain palava halu oppia uutta ja kehittyä, enkä kokenut saavuttavani henkilökohtaisia tavoitteita silloisessa työpaikassani.

En ole ikinä ajatellut, että haluaisin olla erityisesti yrittäjä tai että olisin ”yrittäjähenkinen”. Minua ajaa eteenpäin palava halu uusiin visuaalisiin hyppyihin. Ja sillä tiellä olen edelleen.

Olen valmistunut medianomiksi 2001, valokuvausta olen opiskellut työn ohessa vuosina 2009-2016. Minulla on myös hienomekaanikon tutkinto sekä olen opiskellut oppisopimuksella kultaseppäalaa sekä kone- ja metallitekniikkaa teknillisessä oppilaitoksessa, nämä opinnot olen kuitenkin jättänyt kesken. Lukion opintoja olen suorittanut 39 opintoviikkoa. Keväällä valmistuin tuotekehityksen erikoisammattitutkinnosta. Lisäksi bonuksena minulla on mm näyttötutkintomestarin paperit takataskussa, yrittäjäkurssin olen käynyt, tietokoneen AB-ajokortti on tullut suoritettua sekä olen opiskellut kasvumarkkinointia työn ohessa.

Riittääkö jo? No, perjantaina aloitan kertaamaan kuosien suunnittelua kesäyliopistossa..

Opiskelu ei ole turhaa. Yrittäjän jokainen uusi opittu taito kasvattaa yrityksen aineetonta pääomaa, se lisää yrityksen kilpailukykyä. Aivojen monipuolinen käyttö ennaltaehkäisee myös muistisairauksia.

Raisa
Mää ja minä. Kuvia musta vuosilta 2008-2018. Neljävuotiaan Raisan mielikuva itsestä on ollut hieman värikkäämpi. Kiitos opiskeluaikaisista tuotoksista Marko Koivuporras, Pilvi Sormunen ja Mikko Törmänen.

En kerää titteleitä enkä tutkintonimikkeitä. Tykkään olla vain Raisa tai astral fairy, joka kohtaa uusia asioita lapsenkaltaisella innostuksella – taidan siis olla kutsumustyössäni, juuri tänään tässä hetkessä, visuaalisen alan yrittäjänä.

Hyvää yrittäjän päivää,
Raisa, astral fairy

Kuinka selvisin hyttysparven keskeltä elävänä takaisin

Postauksen aiheena ja inspiraationa on opiskeluuni liittyvä VVI:n kesätehtävä, jossa piti toteuttaa miljöössä kuvattu kuvasarja valitsemastaan aiheesta. Dokumentaariseen kuvaukseen tuli tämän tehtävän kautta ensikosketus, sillä muuten olen kuvannut käytännössä vain studio-olosuhteissa. Jatkossa tulen kirjoittamaan erilaisista valokuvaukseen liittyvistä kiinnostavista aiheista sekä luultavasti lisää koulunkäynnistä.

Suoritan työn ohessa oppisopimuskoulutuksena blaablaa tutkintoa ja valmistun blaablaaksi.. (Oikeasti tutkinnon virallinen nimi ehkä on: Media-alan ja kuvallisen ilmaisun perustutkinto – kuvallisen ilmaisun toteuttaja / valokuvaus, mutta kuka tuosta ymmärtää mitään).

7-9.6.2019

Partioleiri. Toinen leirini ikinä. “Mihin olen lupautunut?” oli kysymys joka pyöri päässä perjantai iltapäivänä, mutta eiköhän sitä nyt muutamasta päivästä aina selviä. 

aurora_9761

Leiripaikan lähistölle eksymisten kautta saavuttua vastaanottamassa meitä oli valtaisa hyttysparvi, niin valtaisa ettei sellaista ole ennen nähty. Välittömästi tuli selväksi, että hyttysmyrkystä ei tällaisissa ääriolosuhteissa ole hyötyä. Autolta oli luvassa kävelymatka itse leiripaikalle ja jotta mikään ei olisi liian yksinkertaista, emme olleet varmoja oikeasta suunnasta ja kävelimme edestakaisin hyttysten keskellä samaa tietä noin kolme kertaa. Kaikeksi onneksi sentään pääsimme lopulta perille rantaan jossa pieni tuulenvire hieman helpotti hyttystilannetta. Ensimmäiseltä alueelta piti kuitenkin kävellä vielä järven toiselle puolelle jossa telttoja pystytettiin, joten nappasin mukaan pelkän kameran ja lähdin etsimään tietäni kohti telttoja. Teltat saatiin ilman suurempia ongelmia kasaan ja sen jälkeen olikin vapaata oleskelua ennen ruokaa. Ilmeisesti kaikilla oli ollut rankka viikko eikä hyttysten parissa istuskelu innostanut, sillä aikuiset menivät nukkumaan melkein heti lasten jälkeen. Omat varusteeni eivät soveltuneet lainkaan kesäiseen 30 asteen helteeseen, kolmen vuodenajan makuupussiin ei päässyt pakoon telttaan tunkeutuneita hyttysiä ilman vakavaa lämpöhalvauksen uhkaa. Lampaiden laskennan sijaan harjoitin siis hyttysten laskentaa pitkälle yöhön.

aurora_9182

Lauantai aamuna ei helle ollut hellittänyt lainkaan, eikä tilannetta parantanut huonosti nukuttu yö. Osa porukasta oli valvonut koko yön läpi, itse sentään muutaman tunnin olin saanut nukuttua. Päivän ohjelmana oli rakentaa erilaisilla tekniikoilla kylttejä ympäristön rakennuksiin. Oli mielenkiintoista seurata erilaisia ratkaisuja ja kylttien kiinnittämistä paikoilleen, pääsin jopa auttamaan kiinnityksessä! 

aurora_partio_9514

aurora_9287

Ruoka metsässä ollessa on aina tärkeää, etenkin lasten kanssa, joten taas lähestyi ruoka aika. Pääsin tällä kertaa veneen kyydissä järven poikki ja sinne astellessa onnistuinkin ilmeisen kaupunkilaisena kastelemaan täysin toisen kenkäni. Rannassa oleva sammal kun sattuukin upottamaan suoraan veteen.

Ruoan jälkeen kaikille iski väsymys, joten aktiviteettina oli lähinnä rannassa istuskelu ja kortin pelaaminen. Iltapäivän edetessä ukkonen alkoi lähestyä ja saimme niskaamme kaatosaderyöppyjä pitkin iltaa. Siitä huolimatta onneksi iltaohjelma eli lohen loimutus onnistui ja mikä parasta, hyttyset kaikkosivat hetkeksi! Iltapalalohen jälkeen lapset olivatkin melko valmiita nukkumaan. Aikuiset tällä kertaa jaksoivat vähän valvoa ja ohjelmassa oli saunomista ja uimista ennen nukkumaan vetäytymistä. Telttoihin oltiin saatu hyttyskarkoituskynttilöitä jotka eivät tuntuneet toimivan erityisen hyvin, mutta hyttyset lensivät niihin ja teltan täytti palaneen hyttysen haju. Ei mikään miellyttävin yö siis tämäkään…

aurora_partio_9360

Leirin viimeisenä päivänä ilma oli viilentynyt melko huomattavasti ja tuuli vienyt suuren osan hyttysistä mennessään. Aamupäivä piti sisällään telttojen purun ja pakkaamisen lisäksi lähinnä kortin peluuta ja istuskelua. Lapset paistoivat keksejä vesipadan tulipesässä, pitäisiköhän itsekin testata paistettua mariekeksiä joskus?

aurora_9750

Viimeisen päivän tunnelma oli helpottunut, selvisin kaikista hyttysistä ja tiedän myös nyt, että en halua nukkua kesäisin puolijoukkueteltassa, ainakaan ilman hyttyssuojattua makuupussia. Vastaus kysymykseen kuinka selvisin on lyhyesti ja yksinkertaisesti hyttysmyrkyn suihkuttaminen tunnin välein. Kyllä, tunnin välein, ääriolosuhteissa selvästikään luvattu kuuden tai jopa 24 tunnin karkoitus ei pidä paikkaansa. 

Grazy cat ladynne, Aurora