Yrittäjyys on uuden oppimista

Olen ollut yrittäjä vuodesta 2011 asti. Hyppäsin tyhjän päälle vakituista työpaikasta, jossa ei periaatteessa ollut mitään vikaa. Minulla oli vain palava halu oppia uutta ja kehittyä, enkä kokenut saavuttavani henkilökohtaisia tavoitteita silloisessa työpaikassani.

En ole ikinä ajatellut, että haluaisin olla erityisesti yrittäjä tai että olisin ”yrittäjähenkinen”. Minua ajaa eteenpäin palava halu uusiin visuaalisiin hyppyihin. Ja sillä tiellä olen edelleen.

Olen valmistunut medianomiksi 2001, valokuvausta olen opiskellut työn ohessa vuosina 2009-2016. Minulla on myös hienomekaanikon tutkinto sekä olen opiskellut oppisopimuksella kultaseppäalaa sekä kone- ja metallitekniikkaa teknillisessä oppilaitoksessa, nämä opinnot olen kuitenkin jättänyt kesken. Lukion opintoja olen suorittanut 39 opintoviikkoa. Keväällä valmistuin tuotekehityksen erikoisammattitutkinnosta. Lisäksi bonuksena minulla on mm näyttötutkintomestarin paperit takataskussa, yrittäjäkurssin olen käynyt, tietokoneen AB-ajokortti on tullut suoritettua sekä olen opiskellut kasvumarkkinointia työn ohessa.

Riittääkö jo? No, perjantaina aloitan kertaamaan kuosien suunnittelua kesäyliopistossa..

Opiskelu ei ole turhaa. Yrittäjän jokainen uusi opittu taito kasvattaa yrityksen aineetonta pääomaa, se lisää yrityksen kilpailukykyä. Aivojen monipuolinen käyttö ennaltaehkäisee myös muistisairauksia.

Raisa
Mää ja minä. Kuvia musta vuosilta 2008-2018. Neljävuotiaan Raisan mielikuva itsestä on ollut hieman värikkäämpi. Kiitos opiskeluaikaisista tuotoksista Marko Koivuporras, Pilvi Sormunen ja Mikko Törmänen.

En kerää titteleitä enkä tutkintonimikkeitä. Tykkään olla vain Raisa tai astral fairy, joka kohtaa uusia asioita lapsenkaltaisella innostuksella – taidan siis olla kutsumustyössäni, juuri tänään tässä hetkessä, visuaalisen alan yrittäjänä.

Hyvää yrittäjän päivää,
Raisa, astral fairy

Uuteen nousuun

Hei sinä juuri siellä joka luet tätä kirjoitusta. Tiedätkö sen tunteen kun jotkut asiat elämässä lopahtavat, etkä enää vaan yksinkertaisesti /innostu/ennätä/pysy tekemään jostakin asiaa säännöllisesti, joka on kuitenkin sulle tärkeää. Mulle kävi niin viitisen vuotta sitten. Jätin tämän blogin kirjoittamisen, koska minulla ei ollut enää yrittäjänä aikaa kirjoittaa mielessäni pyöriviä ajatuksia muiden luettavaksi.

Juuri tänään nousen ylös ja yritän uudestaan. Sitähän se yrittäminen on, noustaan ylös, vaikka välillä tulee takapakkia. Haluan edelleen kertoa tarinoita, jakaa kuvia sekä elää mielikuvissa – yhdessä. Ja mikä parasta, elämässäni on taas tilaa kirjoittamiselle ja tykkään siitä aivan valtavasti. Mun maailma on visuaalisuus ❤

Mietin toki ensin, että aloitan Visual RAMA:lle täysin uuden blogin ja unohdan kaiken aiemman, mutta koin sen epämieluisten asioiden maton alle lakaisemiseksi, joka ei sovi mun ajatusmaailmaan yhtään. Uudistin siis vain vähän blogin ilmettä, mutta jätin silti arkistoon kaikki vanhat postaukset, sillä ne on osa mua ja Visual RAMA:n historiaa. Saa niitä selata, mutta ei ole mikään pakko.

Onni on muut visuaalisuuteen hurahtaneet tyypit ja tässä tapauksessa meidän yrityksen, crazy cat lady, huippu Aurora, joka kirjoittaa tänne myös mun kanssa vuorotellen. Hän kertoo sitten myöhemmin itse mitä kaikkea hänellä on mielessä. 

Olen opiskellut lähiaikoina tuotekehittämistä, joten siitä osa-alueesta tulen kirjoittamaan valokuvauksen sekä muun visuaalisen pohdinnan lisäksi. Jos sulla on mielessä jotain mistä haluat lukea tarinaa, niin vinkkaa toki. Olen tässä ja nyt.

visualrama_
Kuva: Raisa/Visual RAMA. Ihanaa muuten, kun mieli on joskus näin tyyni kun järven pinta…

 

Peace & Love

Raisa, astral fairy

 

Annikin Runofestivaali – pienet hetket

Olin taas perinteisesti viime lauantaina nauttimassa runoudesta ja siinä sivussa kuvailemassa Annikin Runofestivaalia. Tämän vuoden teemana oli Leikin varjolla ja luonnollisesti lapsille enemmän ohjelmaa tarjolla.

Aiemmista kerroista poiketen, kuvasin esiintyjien lisäksi enemmän festivaalin yleisöä. Työssäni mainoskuvaajana en niinkään tarkkaile omia mieltymyksiä kuvaajana, vaan kuvaan sitä mikä on asiakkaan toiveena. Vapaa-ajalla kuvatessani olen taas huomannut, että ihmisvilinässä katseeni eksyy usein yksinäisiin ihmisiin ja haikeisiin hetkiin. Sitä se ammattitaito taitaa olla, monipuolisuutta ja jokaiseen erilaiseen kuvaushetkeen keskittymistä.

Talkookuvaajia oli festivaalin kokoon nähden runsain mitoin, joten kuvia & katsottavaa on paljon. Myös videoita on tulossa, kun vain maltamme odottaa. Kuvagalleriaan voit tutustua Annikin Runofestivaalin Facebook-sivujen kuvagalleriasta. Täällä puolestaan on tarjolla kuviani runofestareiden pienistä satunnaisista hetkistä..

Eletään tässä hetkessä,
Raisa

Kuvat: © Raisa Taurinka / Visual RAMA

annikki_hetket-8104 annikki_hetket-8115 annikki_hetket-8150 annikki_hetket-8193 annikki_hetket-8218 annikki_hetket-8249 annikki_hetket-8297 annikki_hetket-8310 annikki_hetket-8372 annikki_hetket-8488 annikki_hetket-8498 annikki_hetket-8548 annikki_hetket-8552 annikki_hetket-8679 annikki_hetket-8917

 

Valokuva tallentaa hetken muistoksi

Yrittäjä tekee usein töitä myös varsinaisen työajan ulkopuolella, niin minäkin. Visuaalisuudesta ja näkemisestä ei vaan voi päästää irti. Olen viime aikoina tuonut näkemistä myös niihin arkisiin perheen ja ystävien kanssa vietettyihin hetkiin. Sellaisista kuvista jää muisto.

17.5 vietin päivää kolmen tyttärieni ja yhden tyttärentyttären kanssa Tampereen Steinerkoululla, Tyttöjen Tuvalla sekä Pakkahuoneella Minimuotikirppiksellä.

Kuppikakut olivat päivän herkuin, niistä lisää vielä myöhemmin kuvia. Jam! Käsittelin ja sävytin kaikki kuvat Adoben Lightroomissa hieman vintagetyyliin. Käsittelyyn meni aikaa yhteensä vain 15 min. Tykkään välillä tehdä helppoa vähän käsiteltyä kuvaa vastapainoksi paljon aikaa ja viilausta vaativalle mainoskuvalle.

Kuppikakkuja
Kuppikakkuja. Jam!

Aamulla kello 8.30 hurautti vanhin tytär kotiimme pienen suoloisen tyttärensä kanssa. Aamupalat nautittuamme, lähdimme seuraamaan nuorimman tyttären Kalevala-esitystä Tampereen Steinerkoululle. Kuvaan säännöllisesti tytön luokan tapahtumia, kuten myös tällä kertaa. En julkaise kuvia nyt, koska ne tulevat pääasiallisesti luokan omaan käyttöön. Esitys oli hieno, yleisön nuorimmainen (11kk) jaksoi myös maltillisesti seurata esitystä. Voin vain ihmetellä miten 10-vuotiaat lapset pystyvät muistamaan hirmuisen pitkiä lainauksia Kalevalasta.

Esityksen jälkeen oli kahvitus ja luokassa pieni näyttely siitä mitä on opittu kuluvana lukukautena.

Tytär ja tytärentytär














Tyttöjen Tuvalla oli Kuppikakkukahvila, joka oli osa Ravintolapäivää. En malttanut olla kuvailematta kakkusia, sillä niin herkullisia ne olivat.

Ja paljon kuppikakkuja
Paljon kookoskuppikakkuja.
Kuppikakku
Tyttären nauttiman kuppikakun vuokakin oli söpö.
Ja taas kuppikakku
Gluteeniton kuppikakku maistui oikeasti hyvälle. Tästä pitää saada ohje!
Suklainen kuppikakku
Suklainen kuppikakku

Myös kahvia oli tarjolla..

Täältä saa kahvia
Söpö kahvikyltti.
Kahvia
.. ja sitä kahvia.
Keskimmäinen tytär myös viihdytti laulullaan Kuppikaukkukahvilassa.
Keskimmäinen tyttäreni viihdytti laulullaan kahvilan asiakkaita.
Pieninkin viihtyi Kuppikakkukahvilassa
Pieninkin viihtyi.

Tyttiksellä on myynnissä myös tyttöjen askarteluja. Tuotto menee toiminnan tukemiseen. Ihania juttuja, kannattaa tutustua.

Tyttöjen askarteluja
Tyttöjen askarteluja.
Tyttöjen askarteluja
Lisää tyttöjen askarteluja.
Pikkusisko
Pikkusisko-paitoja.

Lauantaina oli Pakkahuoneella Minimuotikirppis, jossa myös poikkesimme. Aika vähän oli myyjiä paikalla. Muutama retrovaate tarttui matkaan lapsenlapselle.

Kätettyä minimuotia roikkui rekkitangoilla.
Käytettyä minimuotia roikkui rekkitangoilla.
Pojan haalari oli ihana ja tyhjä tila houkuuttaa rajaamaan kuvan sitä korostaen.
Pojan haalari oli ihana ja tyhjä tila houkuuttaa rajaamaan kuvan sitä korostaen.
Popot
Popot pahvilaatikon päällä.
10-vuotias istui ennemmin Pakkahuoneen nurkassa lukemassa Potteria.
10-vuotias istui ennemmin Pakkahuoneen nurkassa lukemassa Potteria.

Päivän päätteeksi laitoin vielä kotona suosikkisapuskaa eli intalaista ruokaa. Nuorimmainen ”nautti” riisinsä suoraan pöydältä.

Päivän päästös
Päivän päästös.

Vanhin tyttäreni pitää myös ”mammablogia” arjestaan, tutustu toki hänen blogiin, jossa on kertomuksia ja kuvia arjen pienistä hetkistä.

Onneni on perhe ja yhdessä vietetty aika.

-Raisa

Kuvat: © Raisa Taurinka / Visual RAMA

 

 

Valpurinpäivän saippuakuplia

Vappu taitaa olla juhlittu ja huomenna koittaa arki. Tosin huomenna monien juhlat vielä jatkuvat ja vappu kestääkin yllättäen sunnuntaihin saakka. Toivon malttia siihen pään sekoittamiseen ja ymmärrystä kanssaihmisiä kohtaan.

Aamun karu näky verkkokarvoilla rohkaisin mieleni ja kävin uudestaan lapseni toiveesta Tampereen Keskustorin vapputorilla. Onneksi tällä kertaa silmäni näkivät vapussa muutakin kuin vain sotkua ja sikailua.

Vapputorilla lentelevät isot saippuakuplat piristivät mieltäni kummasti. Hattaraa, ystävyyttä ja lasten pirskahtelevaa naurua. Pienestä ihminen voi ilahtua ja pieni ihminen vielä pienemmästä.

Nostan toki myös hattua tänään kaikille niille ahkerille ihmisille, jotka ovat jaksaneet vapputorilla tehdä työtään aamusta iltaan – työläisten juhlapäivänä.

– Raisa

Kuvat: © Raisa Taurinka / Visual RAMA

Hattaranmyyjä hattarassa.
Hattaranmyyjä hattarassa.
Pallonheittoa.
Pallonheittoa.
Possujuna.
Possujuna.
Pumpattava likumäki.
Pumpattava liukumäki.
Kuva kuvasta.
Kuvaa kuvaamisesta.
Paljon on tavaraa kojussa.
Paljon on tavaraa kojussa.
Iloa.
Torikauppiaiden iloa.
Hattaraa.
Hattaraa.
Oi, nämä olivat kivoja, isoja saippuakuplia.
Oi, nämä olivat kivoja, isoja saippuakuplia.
Tyttö yrittää tarttua kuplaan.
Tyttö yrittää tarttua kuplaan.
Kuplassa.
Kuplassa.
Isoja kuplia.
Isoja kuplia.
On tarkkaa puuhaa tehdä isoa kuplaa.
On se tarkkaa puuhaa tehdä isoa kuplaa.

Vappu – julkista porsastelua ja sikailua

Tampere herää vappupäivän aamuun. Näky on surullinen. Koska yleisestä sikailusta tuli sallittua? Erästä ohikulkijaa lainaten: ”Ajattele. Nämä ovat meidän lapsia.”

Kuvat kertokoon sen, mitä en osaa sanoiksi pukea.

– Raisa

Kuvat: © Raisa Taurinka / Visual RAMA

Kivenheiton päässä poliisilaitokselta.
Kivenheiton päässä poliisilaitokselta. (Edit: Kasvot peitetty kehoituksesta).
Mukulakivet, klo 6.29.
Mukulakivet, klo 6.29.
Koskipuiston aamu, klo 6.34.
Koskipuiston aamu, klo 6.34.
Koskipuisto taipuu painiin.
Koskipuisto taipuu painiin, klo 6.36.
Yleisöäkin saatui.
Yleisöäkin saapui, klo 6.37.
Koskipuisto sotkussa ja sirpaleissa.
Koskipuisto sotkussa ja sirpaleissa, klo 6.41.
Illalla tämä taisi vielä naurattaa.
Illalla tämä taisi vielä naurattaa, klo 6.42.
Melissa, Janin pullo löytyi Pikku Kakkosen puistosta. Ei taidettu ottaa viisaasti.
Melissa, Janin pullo löytyi Pikku Kakkosen puistosta. Ei taidettu ottaa viisaasti, klo 6.45.
Kova siivoaminen edessä.
Kova siivoaminen edessä, klo 6.51.
Vapun reppusaalis.
Koskipuiston ”löytötavarat” jakoon, klo 6.54.
Tästä sen teekkareiden juhlinta taas alkaa.
Tästä se teekkareiden juhlinta taas alkaa, klo 7.00. (Edit: Sain tiedon, että teekkarit aloittivat päivän aamujumpalla klo 7.00. Kameran kellon mukaan kuva otettiin juuri tasan seitsemältä.)
Hyvä pullosaalis.
Hyvä pullosaalis, klo 7.02.
Duunari ja tori.
Duunari ja tori, klo 7.07.
Roskaruoka jäi vain jälkeen.
Roskaruoka jäi vain jälkeen, klo 7.11.
Jospa laittaisi tupakaksi.
Jospa laittaisi tupakaksi, klo 7.13.
Montun syvennyksen siivous.
Montun syvennyksen siivous, klo 7.18.
Ja tästä on hyvä jatkaa juhlintaa.
Tämä jäi, klo 7.21.

Yrittäjyys – elämä on juhla

”Anteeksi päiväkirjani, etten ole kirjoittanut pitkään aikaan”

Niinpä, en ole kirjoittanut blogiini, kuten suunnitelmana oli. Selityksiä löytyy, ollut töitä, ei ole ollut aikaa, kuka tätä oikein edes jaksaa lukea jne. Selittely ei auta mitään. Kannan itse vastuun siitä mitä teen ja siitä mitä jätän tekemättä.

Olen ollut nyt kaksi vuotta yrittäjä ja toisena vuotena päässyt jo voiton puolella. Jippii, pitäisi huutaa. Totta kai olen iloinen, että menestyn. Asialla on myös käänteinen puoli. Mainostan sivuillani, että yritykseni löytää sosiaalisista medioista. ”Me olemme siellä missä ovat kaikki – sosiaaliset mediat ovat tämän päivän markkinointia. Sieltä löydät myös kaikki Visual RAMA:n ajankohtaiset uutiset ja tarjoukset.” Päivitän toki Facebook- ja Twitter-profiileihin suhteellisen ahkerasti. En kuitenkaan päivittäin – sillä minulla on töitä tehtävänä. Marssijärjestys yhden naisen yrityksessä menee niin, että ensi huolehditaan asiakkaat, jonka jälkeen katsotaan mihin aika riittää. Yksin yrittävän aika on rajallinen, on priorisoitava. Blogi raukka on ollut kärsijän roolissa.

Sosiaalisen median strategiasuunnitteluni on muovautunut itsestään hieman erilaiseksi kun suunnitelma oli. Enemmän päivittäisiä pieniä näkökulmia ja harvoin suurempia postauksia. Markkinoinnin kärki on edelleen sama, ole oma itsesi, helposti lähestyttävä, idearikas luonnnonlapsi ja tee työsi hyvin. Olen huomannut käytännössä, että näin tämän naisen puskaradion taajuus kantautuu kauemmaskin.

Työni jakautuu niin, että kuvaan paljon, graafista suunnittelua teen jonkin verran ja opetuspäiviä on muutama kuussa. Silti kaipaan kirjoittamista ja asioiden katsomista subjektiivisesti – kaipaan näkökulmien jakamista. Ehkä ryhdistäydyn kirjoittamaan, ehkä en. Lupaa en mitään.

Kuinka paljon yrittäjä voi kertoa itsestään sosiaalisessa mediassa? Päädyin siihen tänään, että tässä tapauksessa kerron miksi priorisointijärjestys on muuttunut. Nuorin tyttäreni menetti yllättäen isänsä siihen aikoihin, kun olen tänne viimeksi kirjoittanut. Nyt ollaan jo voiton puolella.

Perhe, se menee työn edelle. Elämä kun on – kuten Samuli Putro laulaa – juhla.

Image

Elämä on juhla 

Muhkuraisen sängyn kautta
Lipui lantioiden lautta
Reittiä epätasaista, voi nuoren parin onnea
Lapsi syntyi vihdoinkin tuo täyttymysten helistin
Elämä on juhla

Lapsuus nyt se ainoa kuin naarmu polvitaipeessa
Vain puhallus ja pois se on
Saapuu nuoruus levoton
Kuinka joka solulla voi kannatella kipua
Elämä on juhla

Valkolakki märkänä kun juoksee kädet ylhäällä
Ja huutaa ”Helou vapaus!” Niin tähän suoran leikkaus
Lasket muuttolaatikon ja naapurusto hahmoton
Elämä on juhla

Voi luoja kuinka kaunis olet, rakastunut juuri eilen
Ihmeellisen hehkuva te kohtasitte kadulla
Kaksi eroon joutunutta planeettaa niin kauas mutta
Elämä on juhla
Elämä on juhla

Opintojen loppusilaus
Häät ja suuren kakun leikkaus
Riisi kirkonportailla ja kuukausien riitoja
Pettymysten kihlarengas vyöryy ylämäkeenkin kas
Elämä on juhla

Muhkuraisen sängyn kautta
Lipui lantioiden lautta
Reittiä epätasaista, voi itkeä myös onnesta
Pappi kastoi esikoisen
Paremmin nyt laittaa voi en
Elämä on juhla (3x)

Sitten seuraa otos julma
Keski-ikään tulokulma näyttää liian jyrkältä
Ja sut voi ylipyyhkäistä
On tulokkaiden karsina ja sopimukset katkolla
Elämä on juhla

Katse siirtyy kauemmas
Näet lapsenlapses otteissa tuttua päättäväisyyttä
On jouluaatto yhdessä
Avaat kaksi pakettia ja katsot muita aikuisia
Elämä on juhla

Nyt vanhuus vierii sillalla kuin kolikko tai tupakka
Ja sanotaan et kuolema on kauppamies ja taitava
Kun sitten poistuu varmistin pois henkäys viimeisin
Elämä on juhla
Elämä on juhla

-Samuli Putro-

Uusi päivä se on tänäänkin,
Raisa