Annikin Runofestivaali – pienet hetket

Olin taas perinteisesti viime lauantaina nauttimassa runoudesta ja siinä sivussa kuvailemassa Annikin Runofestivaalia. Tämän vuoden teemana oli Leikin varjolla ja luonnollisesti lapsille enemmän ohjelmaa tarjolla.

Aiemmista kerroista poiketen, kuvasin esiintyjien lisäksi enemmän festivaalin yleisöä. Työssäni mainoskuvaajana en niinkään tarkkaile omia mieltymyksiä kuvaajana, vaan kuvaan sitä mikä on asiakkaan toiveena. Vapaa-ajalla kuvatessani olen taas huomannut, että ihmisvilinässä katseeni eksyy usein yksinäisiin ihmisiin ja haikeisiin hetkiin. Sitä se ammattitaito taitaa olla, monipuolisuutta ja jokaiseen erilaiseen kuvaushetkeen keskittymistä.

Talkookuvaajia oli festivaalin kokoon nähden runsain mitoin, joten kuvia & katsottavaa on paljon. Myös videoita on tulossa, kun vain maltamme odottaa. Kuvagalleriaan voit tutustua Annikin Runofestivaalin Facebook-sivujen kuvagalleriasta. Täällä puolestaan on tarjolla kuviani runofestareiden pienistä satunnaisista hetkistä..

Eletään tässä hetkessä,
Raisa

Kuvat: © Raisa Taurinka / Visual RAMA

annikki_hetket-8104 annikki_hetket-8115 annikki_hetket-8150 annikki_hetket-8193 annikki_hetket-8218 annikki_hetket-8249 annikki_hetket-8297 annikki_hetket-8310 annikki_hetket-8372 annikki_hetket-8488 annikki_hetket-8498 annikki_hetket-8548 annikki_hetket-8552 annikki_hetket-8679 annikki_hetket-8917

 

Valokuva tallentaa hetken muistoksi

Yrittäjä tekee usein töitä myös varsinaisen työajan ulkopuolella, niin minäkin. Visuaalisuudesta ja näkemisestä ei vaan voi päästää irti. Olen viime aikoina tuonut näkemistä myös niihin arkisiin perheen ja ystävien kanssa vietettyihin hetkiin. Sellaisista kuvista jää muisto.

17.5 vietin päivää kolmen tyttärieni ja yhden tyttärentyttären kanssa Tampereen Steinerkoululla, Tyttöjen Tuvalla sekä Pakkahuoneella Minimuotikirppiksellä.

Kuppikakut olivat päivän herkuin, niistä lisää vielä myöhemmin kuvia. Jam! Käsittelin ja sävytin kaikki kuvat Adoben Lightroomissa hieman vintagetyyliin. Käsittelyyn meni aikaa yhteensä vain 15 min. Tykkään välillä tehdä helppoa vähän käsiteltyä kuvaa vastapainoksi paljon aikaa ja viilausta vaativalle mainoskuvalle.

Kuppikakkuja
Kuppikakkuja. Jam!

Aamulla kello 8.30 hurautti vanhin tytär kotiimme pienen suoloisen tyttärensä kanssa. Aamupalat nautittuamme, lähdimme seuraamaan nuorimman tyttären Kalevala-esitystä Tampereen Steinerkoululle. Kuvaan säännöllisesti tytön luokan tapahtumia, kuten myös tällä kertaa. En julkaise kuvia nyt, koska ne tulevat pääasiallisesti luokan omaan käyttöön. Esitys oli hieno, yleisön nuorimmainen (11kk) jaksoi myös maltillisesti seurata esitystä. Voin vain ihmetellä miten 10-vuotiaat lapset pystyvät muistamaan hirmuisen pitkiä lainauksia Kalevalasta.

Esityksen jälkeen oli kahvitus ja luokassa pieni näyttely siitä mitä on opittu kuluvana lukukautena.

Tytär ja tytärentytär














Tyttöjen Tuvalla oli Kuppikakkukahvila, joka oli osa Ravintolapäivää. En malttanut olla kuvailematta kakkusia, sillä niin herkullisia ne olivat.

Ja paljon kuppikakkuja
Paljon kookoskuppikakkuja.
Kuppikakku
Tyttären nauttiman kuppikakun vuokakin oli söpö.
Ja taas kuppikakku
Gluteeniton kuppikakku maistui oikeasti hyvälle. Tästä pitää saada ohje!
Suklainen kuppikakku
Suklainen kuppikakku

Myös kahvia oli tarjolla..

Täältä saa kahvia
Söpö kahvikyltti.
Kahvia
.. ja sitä kahvia.
Keskimmäinen tytär myös viihdytti laulullaan Kuppikaukkukahvilassa.
Keskimmäinen tyttäreni viihdytti laulullaan kahvilan asiakkaita.
Pieninkin viihtyi Kuppikakkukahvilassa
Pieninkin viihtyi.

Tyttiksellä on myynnissä myös tyttöjen askarteluja. Tuotto menee toiminnan tukemiseen. Ihania juttuja, kannattaa tutustua.

Tyttöjen askarteluja
Tyttöjen askarteluja.
Tyttöjen askarteluja
Lisää tyttöjen askarteluja.
Pikkusisko
Pikkusisko-paitoja.

Lauantaina oli Pakkahuoneella Minimuotikirppis, jossa myös poikkesimme. Aika vähän oli myyjiä paikalla. Muutama retrovaate tarttui matkaan lapsenlapselle.

Kätettyä minimuotia roikkui rekkitangoilla.
Käytettyä minimuotia roikkui rekkitangoilla.
Pojan haalari oli ihana ja tyhjä tila houkuuttaa rajaamaan kuvan sitä korostaen.
Pojan haalari oli ihana ja tyhjä tila houkuuttaa rajaamaan kuvan sitä korostaen.
Popot
Popot pahvilaatikon päällä.
10-vuotias istui ennemmin Pakkahuoneen nurkassa lukemassa Potteria.
10-vuotias istui ennemmin Pakkahuoneen nurkassa lukemassa Potteria.

Päivän päätteeksi laitoin vielä kotona suosikkisapuskaa eli intalaista ruokaa. Nuorimmainen ”nautti” riisinsä suoraan pöydältä.

Päivän päästös
Päivän päästös.

Vanhin tyttäreni pitää myös ”mammablogia” arjestaan, tutustu toki hänen blogiin, jossa on kertomuksia ja kuvia arjen pienistä hetkistä.

Onneni on perhe ja yhdessä vietetty aika.

-Raisa

Kuvat: © Raisa Taurinka / Visual RAMA

 

 

Valpurinpäivän saippuakuplia

Vappu taitaa olla juhlittu ja huomenna koittaa arki. Tosin huomenna monien juhlat vielä jatkuvat ja vappu kestääkin yllättäen sunnuntaihin saakka. Toivon malttia siihen pään sekoittamiseen ja ymmärrystä kanssaihmisiä kohtaan.

Aamun karu näky verkkokarvoilla rohkaisin mieleni ja kävin uudestaan lapseni toiveesta Tampereen Keskustorin vapputorilla. Onneksi tällä kertaa silmäni näkivät vapussa muutakin kuin vain sotkua ja sikailua.

Vapputorilla lentelevät isot saippuakuplat piristivät mieltäni kummasti. Hattaraa, ystävyyttä ja lasten pirskahtelevaa naurua. Pienestä ihminen voi ilahtua ja pieni ihminen vielä pienemmästä.

Nostan toki myös hattua tänään kaikille niille ahkerille ihmisille, jotka ovat jaksaneet vapputorilla tehdä työtään aamusta iltaan – työläisten juhlapäivänä.

– Raisa

Kuvat: © Raisa Taurinka / Visual RAMA

Hattaranmyyjä hattarassa.
Hattaranmyyjä hattarassa.
Pallonheittoa.
Pallonheittoa.
Possujuna.
Possujuna.
Pumpattava likumäki.
Pumpattava liukumäki.
Kuva kuvasta.
Kuvaa kuvaamisesta.
Paljon on tavaraa kojussa.
Paljon on tavaraa kojussa.
Iloa.
Torikauppiaiden iloa.
Hattaraa.
Hattaraa.
Oi, nämä olivat kivoja, isoja saippuakuplia.
Oi, nämä olivat kivoja, isoja saippuakuplia.
Tyttö yrittää tarttua kuplaan.
Tyttö yrittää tarttua kuplaan.
Kuplassa.
Kuplassa.
Isoja kuplia.
Isoja kuplia.
On tarkkaa puuhaa tehdä isoa kuplaa.
On se tarkkaa puuhaa tehdä isoa kuplaa.

Vappu – julkista porsastelua ja sikailua

Tampere herää vappupäivän aamuun. Näky on surullinen. Koska yleisestä sikailusta tuli sallittua? Erästä ohikulkijaa lainaten: ”Ajattele. Nämä ovat meidän lapsia.”

Kuvat kertokoon sen, mitä en osaa sanoiksi pukea.

– Raisa

Kuvat: © Raisa Taurinka / Visual RAMA

Kivenheiton päässä poliisilaitokselta.
Kivenheiton päässä poliisilaitokselta. (Edit: Kasvot peitetty kehoituksesta).
Mukulakivet, klo 6.29.
Mukulakivet, klo 6.29.
Koskipuiston aamu, klo 6.34.
Koskipuiston aamu, klo 6.34.
Koskipuisto taipuu painiin.
Koskipuisto taipuu painiin, klo 6.36.
Yleisöäkin saatui.
Yleisöäkin saapui, klo 6.37.
Koskipuisto sotkussa ja sirpaleissa.
Koskipuisto sotkussa ja sirpaleissa, klo 6.41.
Illalla tämä taisi vielä naurattaa.
Illalla tämä taisi vielä naurattaa, klo 6.42.
Melissa, Janin pullo löytyi Pikku Kakkosen puistosta. Ei taidettu ottaa viisaasti.
Melissa, Janin pullo löytyi Pikku Kakkosen puistosta. Ei taidettu ottaa viisaasti, klo 6.45.
Kova siivoaminen edessä.
Kova siivoaminen edessä, klo 6.51.
Vapun reppusaalis.
Koskipuiston ”löytötavarat” jakoon, klo 6.54.
Tästä sen teekkareiden juhlinta taas alkaa.
Tästä se teekkareiden juhlinta taas alkaa, klo 7.00. (Edit: Sain tiedon, että teekkarit aloittivat päivän aamujumpalla klo 7.00. Kameran kellon mukaan kuva otettiin juuri tasan seitsemältä.)
Hyvä pullosaalis.
Hyvä pullosaalis, klo 7.02.
Duunari ja tori.
Duunari ja tori, klo 7.07.
Roskaruoka jäi vain jälkeen.
Roskaruoka jäi vain jälkeen, klo 7.11.
Jospa laittaisi tupakaksi.
Jospa laittaisi tupakaksi, klo 7.13.
Montun syvennyksen siivous.
Montun syvennyksen siivous, klo 7.18.
Ja tästä on hyvä jatkaa juhlintaa.
Tämä jäi, klo 7.21.

Luonnonvalon haasteet valokuvauksessa

Opiskelen jatkuvasti valaisua. Studiossa, miljöössä ja kaikkialla. Silmäni hapuilevat jatkuvasti ympärillä esiintyviin valoilmiöihin ja siihen miten valo käyttäytyy.

Valolla on monta luonnetta. Keinovalo on juuri sitä valoa mitä itse sanakin kertoo ja miltä se usein näyttääkin – keinotekoiselta. Keinotekoisen valon tekeminen on teknistä puuhaa, sen oppii tekemällä, mutta luonnon valon vain näkemällä. Studiovalaisu on oma taiteenlajinsa, jonka parissa riittää toki puuhasteltavaa, mutta tällä hetkellä kuvaajana kiinnostavinta on oppia näkemään ja hallitsemaan luonnollisia valoja.

Luonnossa olevan valon näkeminen valokuvaajan silmin ei ole helppoa. Luonnonvalo ei ole stabiili, vaan se elää jatkuvasti. Siinä riittää haasteita. En halua tappaa luonnossa olevaa valoa keinotekoisilla valoilla, joten pyrin aina tilanteen mukaan hyödyntämään valitsevaa valoa valokuvissani ja vain tarvittaessa lisään täytevaloa heijastamalla tai kevyesti jatkamalla luonnonvaloa itse tuotetulla valolla.

Luonnonvalon mielenkiintoisia ilmenemismuotoja

Vastavalo on valoa, joka tulee suoraan kameraan päin. Sen luonne on voimakas ja häikäisevä. Pieni kulman vaihto tai asennon muutos, voivat muuttaa kuvaa ja valon ilmentymistä dramaattisesti. Tässä valossa on voimaa, se luo ja heijastelee flaretta kuviin. Vastavalon kuvaamisessa joko onnistuu tai epäonnistuu, harvemmin näkee välimuotoja.

Korkovalo on usein hallitumpaa kuin vastainen valo, sitä on usein tarkoituksellisesti rajattu tai se tulee pienemmästä lähteestä. Korkovalo on ikään kuin mauste kuvassa, toisin kun dramaattinen vastavalo, joka on usein kuvassa päävalona. Tämän valon näkeminen pitää tulla selkärangasta, jotta sen osaa hyödyntää kuvaushetkessä.

Luonto leikkii valolla, tehden siitä elävän. Läikikäs valo on kaunista, elämän valomaalausta, jossa sattumukselle on tilaa. Joskus silmä saa odottaa, antaa valolle aikaa viipyillä pinnassa ja materiassa. Lapset näkevät usein tätä valoa paremmin kun aikuiset. Heittäytyminen luonnon virtaan auttaa silmää havaitsemaan leikkisää valoa.

Asuin aikoinani vanhassa puutalossa, jossa oli vanhat ikkunaruudut. Voi sitä huoneissa kajastavan valon kauneutta – sisään lankeava suodatettu valo oli ihmeellistä. Vanhan lasin valuvirheet tekivät valosta elävän. Ilman virheitä ei olisi ollut tätä valoa. Ja puut, kasvit ja muut – voit miten ne luovat toisiaan kauniimpia filtteröintejä. Mielikuvitus auttaa tämänkaltaisen elävän läikikkään valon löytämisessä.

Vallitseva valo on voita leivänpäällä, jota ilman ei kuitenkaan kuva maistuisi miltään. Joskus vallitseva valo voi olla kuvan ”se juttu”. Vuorokauden ajat merkitsevät. Sininen hetki ja auringonlaskun aika värjäävät vallitsevaa valoa. Vuodenajat merkitsevät. Talven kovat kirkkaat valot ja heijastelevat luminietokset. Syksyn lämpimät väriloistot. Luoto tarjoaa meille jatkuvasti valon ihmeitä. Meidän pitää vain oppia näkemään ne.

Tartu valon hetkeen.

Visual RAMA/Raisa