Yrittäjyys on uuden oppimista

Olen ollut yrittäjä vuodesta 2011 asti. Hyppäsin tyhjän päälle vakituista työpaikasta, jossa ei periaatteessa ollut mitään vikaa. Minulla oli vain palava halu oppia uutta ja kehittyä, enkä kokenut saavuttavani henkilökohtaisia tavoitteita silloisessa työpaikassani.

En ole ikinä ajatellut, että haluaisin olla erityisesti yrittäjä tai että olisin ”yrittäjähenkinen”. Minua ajaa eteenpäin palava halu uusiin visuaalisiin hyppyihin. Ja sillä tiellä olen edelleen.

Olen valmistunut medianomiksi 2001, valokuvausta olen opiskellut työn ohessa vuosina 2009-2016. Minulla on myös hienomekaanikon tutkinto sekä olen opiskellut oppisopimuksella kultaseppäalaa sekä kone- ja metallitekniikkaa teknillisessä oppilaitoksessa, nämä opinnot olen kuitenkin jättänyt kesken. Lukion opintoja olen suorittanut 39 opintoviikkoa. Keväällä valmistuin tuotekehityksen erikoisammattitutkinnosta. Lisäksi bonuksena minulla on mm näyttötutkintomestarin paperit takataskussa, yrittäjäkurssin olen käynyt, tietokoneen AB-ajokortti on tullut suoritettua sekä olen opiskellut kasvumarkkinointia työn ohessa.

Riittääkö jo? No, perjantaina aloitan kertaamaan kuosien suunnittelua kesäyliopistossa..

Opiskelu ei ole turhaa. Yrittäjän jokainen uusi opittu taito kasvattaa yrityksen aineetonta pääomaa, se lisää yrityksen kilpailukykyä. Aivojen monipuolinen käyttö ennaltaehkäisee myös muistisairauksia.

Raisa
Mää ja minä. Kuvia musta vuosilta 2008-2018. Neljävuotiaan Raisan mielikuva itsestä on ollut hieman värikkäämpi. Kiitos opiskeluaikaisista tuotoksista Marko Koivuporras, Pilvi Sormunen ja Mikko Törmänen.

En kerää titteleitä enkä tutkintonimikkeitä. Tykkään olla vain Raisa tai astral fairy, joka kohtaa uusia asioita lapsenkaltaisella innostuksella – taidan siis olla kutsumustyössäni, juuri tänään tässä hetkessä, visuaalisen alan yrittäjänä.

Hyvää yrittäjän päivää,
Raisa, astral fairy

Uuteen nousuun

Hei sinä juuri siellä joka luet tätä kirjoitusta. Tiedätkö sen tunteen kun jotkut asiat elämässä lopahtavat, etkä enää vaan yksinkertaisesti /innostu/ennätä/pysy tekemään jostakin asiaa säännöllisesti, joka on kuitenkin sulle tärkeää. Mulle kävi niin viitisen vuotta sitten. Jätin tämän blogin kirjoittamisen, koska minulla ei ollut enää yrittäjänä aikaa kirjoittaa mielessäni pyöriviä ajatuksia muiden luettavaksi.

Juuri tänään nousen ylös ja yritän uudestaan. Sitähän se yrittäminen on, noustaan ylös, vaikka välillä tulee takapakkia. Haluan edelleen kertoa tarinoita, jakaa kuvia sekä elää mielikuvissa – yhdessä. Ja mikä parasta, elämässäni on taas tilaa kirjoittamiselle ja tykkään siitä aivan valtavasti. Mun maailma on visuaalisuus ❤

Mietin toki ensin, että aloitan Visual RAMA:lle täysin uuden blogin ja unohdan kaiken aiemman, mutta koin sen epämieluisten asioiden maton alle lakaisemiseksi, joka ei sovi mun ajatusmaailmaan yhtään. Uudistin siis vain vähän blogin ilmettä, mutta jätin silti arkistoon kaikki vanhat postaukset, sillä ne on osa mua ja Visual RAMA:n historiaa. Saa niitä selata, mutta ei ole mikään pakko.

Onni on muut visuaalisuuteen hurahtaneet tyypit ja tässä tapauksessa meidän yrityksen, crazy cat lady, huippu Aurora, joka kirjoittaa tänne myös mun kanssa vuorotellen. Hän kertoo sitten myöhemmin itse mitä kaikkea hänellä on mielessä. 

Olen opiskellut lähiaikoina tuotekehittämistä, joten siitä osa-alueesta tulen kirjoittamaan valokuvauksen sekä muun visuaalisen pohdinnan lisäksi. Jos sulla on mielessä jotain mistä haluat lukea tarinaa, niin vinkkaa toki. Olen tässä ja nyt.

visualrama_
Kuva: Raisa/Visual RAMA. Ihanaa muuten, kun mieli on joskus näin tyyni kun järven pinta…

 

Peace & Love

Raisa, astral fairy

 

Miltä studiovalo näyttää tänään?

Opiskelen valokuvaajan ammattitutkintoa työni ohessa. Kuten monet muutkin opiskelijat VVI:llä, olen tehnyt vuosia valokuvaajan töitä. Toimin myös graafikkona sekä opetan typografiaa ja visuaalista suunnittelua.

Visuaaliviestinnän instituutti on koulu jossa vaaditaan paljon. Entistä tutoriani lainaten ”VVI on Turkka-valokuvauskoulu”. Ei riitä että läpäiset tutkinnot, vaan sinun pitää venyä ja kehittää kuvaasi jatkuvasti. On tiedä olenko hullu vai rakastunut kuvaan niin paljon, että jaksan tätä kaikkea vielä. Palava halu sydämessä ajaa jatkamaan. Haluan tehdä valokuvaa. Siinä kaikki – Davea lainaten – pitääkö sitä selittää tuhansilla sanoilla. Selitän kuvilla.

Tänään 7.9.2011 on VVI:llä käynnissä studiovalokuvauksen näyttö, jota jännitin paljon etukäteen. Pari päivää aiemmin muutama opiskelukaverini oli saanut jyryltä palautetta ja joutuvat täydentämään portfoliotaan seuraavassa näytössä. En omalla valonäkemiselläni ymmärtänyt, mikä heidän folioissaan mättäsi. Jyryssä oli ollut myös eräs kuvaaja, jonka kielenkäyttö oli ollut hyvin pistelijästä. Kritiikin on oltava rakentavaa, josta arvioitava hyötyy.

Palauttaneen anto vaatii osaamista. Tällä kertaa arvioijana ovat Mirja Koivisto, Jukka Kinanen, Peero Lakanen. Jyrytys on vanhakantainen perinne VVI:llä. Tutkintotilaisuus on nykyisin näytön virallinen nimi ja jyryttäjät ovat arvioijia.

Muistilappu itselle: näyttäminen ei ole tuomareiden tuomarointia, kehitys on oman osaamisen kehittämistä.

Olin ensimmäinen näyttövuorossa. Arvioijat Peero ja Mirja ovat muotokuvaajia, minä taas mainoskuvaaja. Sain palautetta hissukseen. Näyttötutkintomestarina oli taiteilija Jukka Kinanen Pekka Halosen akatemiasta, hänen arvioinnit keskittyivät pääasiallisesti sommitteluun. Tunnelma oli rento ja asiallinen. Sommittelussani on hänen mielestään herkkyyttä ja yksinkertaisuutta Reuna-alueet kaipaavat vielä jossakin kohtaa tarkennusta. Enemmän kun saisin uskallusta ja rohkeutta, sanottiin. Jotakin kuvien sanomaa jouduin avaamaan enemmän. Tunnen Peeron vuosien takaa, siksi kuvien näyttäminen hänelle on aina minusta vähän outoa.

Näyttö on nyt omalta osaltani melkein suoritettu, myöhemmin vielä henkilökohtainen keskustelu. Jännitän vielä päivän opiskelijakavereideni näyttämistä ja jään odottamaan lopullista arviota iltapäivään. Käy siinä miten tahansa, yksi jakso valokuvaajan elämässä on taas ohi.

Valokuvaaja on ammattilainen, joka ei ole koskaan valmis. Luovuus on päättymätön tie.

Osa näytön ennakkotehtävästäni

Visual RAMA/Raisa