Aleksin kuvaus pehmeällä muotoilevalla valolla studiossa

Samoilla valoilla onnistuu kuvata vaihtuvalla mallin ohjauksella ja stailauksen muutoksella hyvinkin erilaista kuvaa.

Meillä oli Aleksin kanssa suunnitelmana kuvata sekä Caesar-tyylinen kuva, kukkaseppele + valkoinen pelkistetty paita päällä, että rockhenkisempi kuva. Bonuksena kuvasin “mummolle muotokuvan”.

Aleksi modernina Caesarina. Luottopakkimme Minna Koivula-Kankaanranta sitoi kukkaseppeleen ja jeesi myös muutenkin stailauksessa.

Rockhenkisen kuvaan hain morrisonmaista vibaa, mutta tyyli aavistuksen verran muuttui kukkoilevammaksi rokkitähdeksi kuvausten edetessä. Kuvassa asuna oli kuitenkin kelsiturkki, joka loi kuvaan 60-70-lukuista tunnelmaa. Suunnitelmallisuus on kaiken kaikkiaan isoin tekijä tämän kaltaisissa kuvauksissa, joita lähdetään rakentamaan joku tietty lopputulos mielessä. Vaikka lopputulos muuttuisikin vähän matkalla, hyvä suunnitelma pitää paketin kasassa vaikka yllättäviä mutkia matkaan tulisi. 

Aleksi teki hienoa työtä myös rokkikukkona.

Kuvauspäivää varten tein monisivuisen suunnitelman, joka sisälsi inspiraatiokuvia ja tarkan aikataulun siitä, milloin mitäkin pitäisi olla valmiina. Samana päivänä kuvauksessa oli myös useampia ihmisiä kukkateemaan liittyen. Suunnitelmaan oli helppo tukeutua ja inspiraatiokuvat muistuttivat halutusta lopputuloksesta.

Kaikki kuvat kuvattiin jotakuinkin samalla valojen setupilla, joten pienillä asun & asusteiden muutoksilla saatiin luotua kolme keskenään erilaista kuvaa. Ensiksi kuvattiin moderni Caesar kukkaseppele päässä ja sen jälkeen vaihdettiin asu rock-kuvaan ja lopuksi vielä otettiin kuvia “mummon hyllyn päälle”. 

Mummolle muotokuvaa.

Koko kuvaus lähti liikkeelle koulutehtävästä, jossa oli tehtävänantona toistaa jonkun arvostamansa kuvaajan tyyliä. Mun valinta oli kukkakuvassa Mikaela Holmberg. Näkyykö se kuvissa? Samalla tuli kuitenkin myös testattua eri tyylejä ja kuinka erilaisen fiiliksen kuviin saa pienilläkin muutoksilla rakentamatta koko setuppia uudelleen.

Aurora, crazy cat lady

Miltä studiovalo näyttää tänään?

Opiskelen valokuvaajan ammattitutkintoa työni ohessa. Kuten monet muutkin opiskelijat VVI:llä, olen tehnyt vuosia valokuvaajan töitä. Toimin myös graafikkona sekä opetan typografiaa ja visuaalista suunnittelua.

Visuaaliviestinnän instituutti on koulu jossa vaaditaan paljon. Entistä tutoriani lainaten ”VVI on Turkka-valokuvauskoulu”. Ei riitä että läpäiset tutkinnot, vaan sinun pitää venyä ja kehittää kuvaasi jatkuvasti. On tiedä olenko hullu vai rakastunut kuvaan niin paljon, että jaksan tätä kaikkea vielä. Palava halu sydämessä ajaa jatkamaan. Haluan tehdä valokuvaa. Siinä kaikki – Davea lainaten – pitääkö sitä selittää tuhansilla sanoilla. Selitän kuvilla.

Tänään 7.9.2011 on VVI:llä käynnissä studiovalokuvauksen näyttö, jota jännitin paljon etukäteen. Pari päivää aiemmin muutama opiskelukaverini oli saanut jyryltä palautetta ja joutuvat täydentämään portfoliotaan seuraavassa näytössä. En omalla valonäkemiselläni ymmärtänyt, mikä heidän folioissaan mättäsi. Jyryssä oli ollut myös eräs kuvaaja, jonka kielenkäyttö oli ollut hyvin pistelijästä. Kritiikin on oltava rakentavaa, josta arvioitava hyötyy.

Palauttaneen anto vaatii osaamista. Tällä kertaa arvioijana ovat Mirja Koivisto, Jukka Kinanen, Peero Lakanen. Jyrytys on vanhakantainen perinne VVI:llä. Tutkintotilaisuus on nykyisin näytön virallinen nimi ja jyryttäjät ovat arvioijia.

Muistilappu itselle: näyttäminen ei ole tuomareiden tuomarointia, kehitys on oman osaamisen kehittämistä.

Olin ensimmäinen näyttövuorossa. Arvioijat Peero ja Mirja ovat muotokuvaajia, minä taas mainoskuvaaja. Sain palautetta hissukseen. Näyttötutkintomestarina oli taiteilija Jukka Kinanen Pekka Halosen akatemiasta, hänen arvioinnit keskittyivät pääasiallisesti sommitteluun. Tunnelma oli rento ja asiallinen. Sommittelussani on hänen mielestään herkkyyttä ja yksinkertaisuutta Reuna-alueet kaipaavat vielä jossakin kohtaa tarkennusta. Enemmän kun saisin uskallusta ja rohkeutta, sanottiin. Jotakin kuvien sanomaa jouduin avaamaan enemmän. Tunnen Peeron vuosien takaa, siksi kuvien näyttäminen hänelle on aina minusta vähän outoa.

Näyttö on nyt omalta osaltani melkein suoritettu, myöhemmin vielä henkilökohtainen keskustelu. Jännitän vielä päivän opiskelijakavereideni näyttämistä ja jään odottamaan lopullista arviota iltapäivään. Käy siinä miten tahansa, yksi jakso valokuvaajan elämässä on taas ohi.

Valokuvaaja on ammattilainen, joka ei ole koskaan valmis. Luovuus on päättymätön tie.

Osa näytön ennakkotehtävästäni

Visual RAMA/Raisa