Yrittäjyys on uuden oppimista

Olen ollut yrittäjä vuodesta 2011 asti. Hyppäsin tyhjän päälle vakituista työpaikasta, jossa ei periaatteessa ollut mitään vikaa. Minulla oli vain palava halu oppia uutta ja kehittyä, enkä kokenut saavuttavani henkilökohtaisia tavoitteita silloisessa työpaikassani.

En ole ikinä ajatellut, että haluaisin olla erityisesti yrittäjä tai että olisin ”yrittäjähenkinen”. Minua ajaa eteenpäin palava halu uusiin visuaalisiin hyppyihin. Ja sillä tiellä olen edelleen.

Olen valmistunut medianomiksi 2001, valokuvausta olen opiskellut työn ohessa vuosina 2009-2016. Minulla on myös hienomekaanikon tutkinto sekä olen opiskellut oppisopimuksella kultaseppäalaa sekä kone- ja metallitekniikkaa teknillisessä oppilaitoksessa, nämä opinnot olen kuitenkin jättänyt kesken. Lukion opintoja olen suorittanut 39 opintoviikkoa. Keväällä valmistuin tuotekehityksen erikoisammattitutkinnosta. Lisäksi bonuksena minulla on mm näyttötutkintomestarin paperit takataskussa, yrittäjäkurssin olen käynyt, tietokoneen AB-ajokortti on tullut suoritettua sekä olen opiskellut kasvumarkkinointia työn ohessa.

Riittääkö jo? No, perjantaina aloitan kertaamaan kuosien suunnittelua kesäyliopistossa..

Opiskelu ei ole turhaa. Yrittäjän jokainen uusi opittu taito kasvattaa yrityksen aineetonta pääomaa, se lisää yrityksen kilpailukykyä. Aivojen monipuolinen käyttö ennaltaehkäisee myös muistisairauksia.

Raisa
Mää ja minä. Kuvia musta vuosilta 2008-2018. Neljävuotiaan Raisan mielikuva itsestä on ollut hieman värikkäämpi. Kiitos opiskeluaikaisista tuotoksista Marko Koivuporras, Pilvi Sormunen ja Mikko Törmänen.

En kerää titteleitä enkä tutkintonimikkeitä. Tykkään olla vain Raisa tai astral fairy, joka kohtaa uusia asioita lapsenkaltaisella innostuksella – taidan siis olla kutsumustyössäni, juuri tänään tässä hetkessä, visuaalisen alan yrittäjänä.

Hyvää yrittäjän päivää,
Raisa, astral fairy

Uuteen nousuun

Hei sinä juuri siellä joka luet tätä kirjoitusta. Tiedätkö sen tunteen kun jotkut asiat elämässä lopahtavat, etkä enää vaan yksinkertaisesti /innostu/ennätä/pysy tekemään jostakin asiaa säännöllisesti, joka on kuitenkin sulle tärkeää. Mulle kävi niin viitisen vuotta sitten. Jätin tämän blogin kirjoittamisen, koska minulla ei ollut enää yrittäjänä aikaa kirjoittaa mielessäni pyöriviä ajatuksia muiden luettavaksi.

Juuri tänään nousen ylös ja yritän uudestaan. Sitähän se yrittäminen on, noustaan ylös, vaikka välillä tulee takapakkia. Haluan edelleen kertoa tarinoita, jakaa kuvia sekä elää mielikuvissa – yhdessä. Ja mikä parasta, elämässäni on taas tilaa kirjoittamiselle ja tykkään siitä aivan valtavasti. Mun maailma on visuaalisuus ❤

Mietin toki ensin, että aloitan Visual RAMA:lle täysin uuden blogin ja unohdan kaiken aiemman, mutta koin sen epämieluisten asioiden maton alle lakaisemiseksi, joka ei sovi mun ajatusmaailmaan yhtään. Uudistin siis vain vähän blogin ilmettä, mutta jätin silti arkistoon kaikki vanhat postaukset, sillä ne on osa mua ja Visual RAMA:n historiaa. Saa niitä selata, mutta ei ole mikään pakko.

Onni on muut visuaalisuuteen hurahtaneet tyypit ja tässä tapauksessa meidän yrityksen, crazy cat lady, huippu Aurora, joka kirjoittaa tänne myös mun kanssa vuorotellen. Hän kertoo sitten myöhemmin itse mitä kaikkea hänellä on mielessä. 

Olen opiskellut lähiaikoina tuotekehittämistä, joten siitä osa-alueesta tulen kirjoittamaan valokuvauksen sekä muun visuaalisen pohdinnan lisäksi. Jos sulla on mielessä jotain mistä haluat lukea tarinaa, niin vinkkaa toki. Olen tässä ja nyt.

visualrama_
Kuva: Raisa/Visual RAMA. Ihanaa muuten, kun mieli on joskus näin tyyni kun järven pinta…

 

Peace & Love

Raisa, astral fairy

 

Toisena päivänä maailman ongelmat ratkaistiin – tai sitten ei

NBF:n toisena päivänä oli aamulla tarjolla ohjattua liikuntaa. Vietin ajan opiskelijaystävänäni aamiaispöydän ääressä jutellen valokuvauksesta. Liikunta on toki hyväksi, mutta hieman outoa olisi ollut tehdä sitä foorumin osallistujien kanssa. Paikalla oli ollut vain kourallinen ryhmäliikuntaan osallistujia – harmi. Taukojumppa olisi kyllä tehnyt päivänmittaan poikaa.

Ensimmäiseksi Suomen yrittäjäyhteisö palkitsi vuoden vastuullisen johtajan. St1 toimitusjohtaja Mika Wiljanen sai kyseisen tittelin. Hienoa olisi ollut, jos joku olisi vielä referoinut, miksi palkinto meni nimenomaan kyseiselle herralle.

Päivän ajatuksia herätteli käyntiin Yhdysvaltain Suomen suurlähettiläs Bruce Oreckin puheenvuorollaan. Hän tiputti heti aamutuimaan pommin, joka ylitti uutiskynnykset. USA rakentaa Suomeen suurlähetystön kylkeen innovaatiokeskuksen, missä on tarkoitus kehitellä uusia ympäristöystävällisiä energiamuotoja USA Nawyn käyttöön. Loistava uutinen, joskin idealla on myös poliittiset tarkoitusperät. Öljystä on päästävä eroon. Karismaattinen ja raamikas kaveri tuo Bruce Oreck, jolla on esiintymisvarmuutta yllin kyllin. Oikea keynote -puhuja ympäristöaisoissa *Hän on perustanut ilmaston lämpenemistä kiihdyttävien hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen tähtäävän Zero Carbon Initiative -järjestön.

 Oreck oli etukäteen haastateltu foorumin personalbookiin. Kirja olinkin oiva keksintö markkinointimateriaaliksi ja hyötykäyttöön muistiinpanoille. Tosin joskus salissa oli niin pimeää, että kirjoittaminen oli mahdotonta. Esittelyt olivat hyvät ja muutkin artikkelit mielenkiintoisia.

 Joskus olisi hyvä, että turkulaiset eivät sanoisi mitään, kuten prosenttilukuja ja tai imitoisi poliitikkoja. Myötähäpeän määrää oli mittaamaton, kun *Porkka hypetti Sauli Niinistön lavalle presidentti gallupluvuilla. Olin aistivinani myös Niinistön olevan hieman vaivaantunut asiasta.

Ninistö on verkalleen puhuva mies, joka heittelee näppäryyksiä lauseidensa perään. Puheessaan hän kävi Suomen sukupolvihistoriaa läpi. Me olemme ensimmäinen sukupolvi, joka perii vaurautta ja myös sukupolvi, joka perii syrjäytymistä. Ja vielä pitäisi tehdä lisää lapsia, vaikka emme pysty huolehtimaan näistäkään. Niinistö peräänkuulutti myös vastuuta. Ajankohtaisen esimerkki löytyi Matti Apusen Helsingin sanomissa käynnistämään kasvatuskeskusteluun viittaamisella. Joskin jäin miettimään, että mehän olimme Jyväskylässä.

Pysäyttävä ajatus oli hänen viimeinen huomionsa. Länsimainen ihminen ei ymmärrä tyhjää tilaa. Sitä olen myös itsekin pohtinut taidehistoriaan perehtyessäni. Paljon on meillä mielestäni vielä opittavaa idän kulttuureista.

Uljas Valkeinen haastatteli vielä Niinistöä, kuten oli tehnyt edellisenä päivänä myös Esko Ahon kohdalla. Pinnalle nousi tiimityö ja sen heikkoudet. Vastuun käsitys hämärtyy.

Sitten olikin vuorossa Nokian Jorma Ollilan ”dream teamin” vakkarijäsen Anssi Vanjoki. Hänen tapansa olla ja esiintyä oli hyvin varmaa ja tarkoin harkittua. Pieni vilkaisu foorumin kirjaan kertoo hänen nykyisin istuvan Amer Soprtsin hallituksessa sekä bisnesenkelinä.

Kokonaisuus oli hyvin paljon kaupallisuuteen ja tuloksellisuutteen liittyvä rypistys. Myyntiin liittyviä vinkkejä sekä organisaatioiden toimivuutta koskevia esimerkkejä. Hienoja ja arvokkaita asioita monelle, jotka painivat epäterveiden henkilöstörakenteiden kanssa. Asian sisäistäminen vaatisi enemmän kun vain pintaraapaisun, jotta oltaisiin syvällä aiheessa. Mikään ei ole pysyvää, kaikki muuttuu. Meidän pitää kuunnella nuoria, heidän arvot vievät meitä eteenpäin. Pakko on paras paimen.

Aika oli taas ravita fyysistä kehoa. Tarjolla oli verkostoitumislounas. Ei voi sanoa kun iso HUH. Aikamoinen viidakko ja sattumankauppaa kenen pöytään istahdit. Seuraavalle vuodelle vinkiksi, että yritysten toimialat kannattaa kirjoittaa myös pöytäkarttaan. Tilaamani kasvisruoka oli hyvää ja leppoisaa juttuseuraakin löytyi. Vesi tarjoiltiin edelleen kertakäyttömukeista. Olin valmis seuraavaan koitokseen.

Jari Sarasvuo ei taida pettää ikinä kuulijaansa. Tälläkin kertaa hän oli hyvin valmistautunut ja räätälöinyt puhuttavansa huolella. Teemana oli pyhän äärelle pysähtyminen. Setti alkoi Pauli Karin Al Gorelle säveltämällä ja soittamalla kappaleella. Sali hiljeni.

Jari kertasi tähänastiset puhujat ja heidän esiintymisensä. Huokaisin helpotuksesta kun hän antoi Korholan esiintymisestä suoraa palautetta. Ei siis tarvinnut ajatella, että puhujat pelaavat samaan pussiin. Luokaton on aina luokaton. Dialogin tarkoitus on turvallisesti törmäyttää. Alf Rehn sai puolestaan kehuja ongelmien maalailusta ja Pekka Himanen on Jarinkin mukaan androgyyni nero. Al Gore taas taistelee taikauskoa vastaan.

Jarin mukaansatempaavasta aloituksesta jäi mieleen, että pahuus on tietämättömyyttä, luonto estää luonnetta ja mielenterveysongelmat ovat vastuuttomuuden tiloja. Irrallisia ajatuksia, joihin oli kyllä kokonaisuus esillä. Jäin kuutelemaan ja muistiinpanot unohtuivat, mutta sehän taitaa olla vain merkki esiintyjän hyvästä kokonaisuudesta.

Luopuminen on prosessi, uhraus pyhän edessä.
Luovuus parantaa asioiden tilaa. Se syntyy, kun yksilö poikkeaa totutusta ja dokumentoi asian.
Luottamus. Joskus vaatii epämukavuustason ulkopuolisia kanssakäymisiä.Ja kaikki on kiinni vapaasta tahdosta.

Pitää tehdä konkreettinen päätös. Strategia syntyy, se ei ole kiinni vapaasta tahdosta. Opiskele, lue, kokeile, leiki, ideoi. Unelmoi, kynä, kalenteri ja lapio kädessä.

Sarsvuon mukaan meillä on viisi pirullista ongelmaa. 1) ilmasto 2) nuoret (huimia lukuesimerkkejä nuorten syrjäytymisestä) 3) vanhukset (kuka huolehtii, mistä resurssit) 4) toimeentulo 5) mielenterveys (hyvevaje).

Ratkaisumalleja on olemassa. Liikunta on hyvästä. Tutkimustuloksia on olemassa ongelmallisten lasten testiryhmästä. Ravinto on valintakysymys. Terveet elämäntavat auttavat. Ja paljon muuta. Vastuullisuus on elämän ratkaisu.

Enää oli jäljellä Les Brown, yksi maailman johtavista motivaatiovalmentajista. Omaan elämänhistoriaan pohjautuva ”tuhkimotarina” johdatti mielenkiintoisesti esiintymistä. Lapsena oppimisvaikeuksista kärsinyt ja aikuisena syöpää sairastanut Les on karismaattinen mies, jolla on syvä ääni. Siinä oli mihin perustaa puheensa.

Amerikkalainen mukaansatempaava tyyli. Yleisön hurmio tavoitteena. Suomipoika lämpenee hitaasti, allekirjoittanut keskittyi ja unohti kirjoittaa taas muistiinpanoja. Oikeastaan voisin sanoa että Les Brown on ennen kaikkea kokemus, jota ei voi kirjoittaa ylös, se pitää nähdä, kuulla ja melkein haistaa ja maistaa. Ei ole suomessa vastaavaa puhujaa. Uskon, että hänen tyylinsä uppoaa erityisesti amerikkalaiseen yleisöön.

Muutama kohta hänen opeistaan kuitenkin tässä. Jos teet sitä mikä on helppoa elämässä on elämäsi hankalaa, jos teet sitä mikä on hankalaa on elämäsi helppoa. Mieti valitessasi seuraa. Mitä tämä ryhmä tekee minulle? Etsi ihmiset, joilla on sama intohimo ja unelma.

Les Brown ei ollut yksin, kaksi muuta puhujaa vuorotteli hänen kanssaan lauteilla. Hänellä oli mukanaan terveyteen ja elämäntapakonsultointiin erikoistunut Dr Julie van Putten sekä “The Voice of Inspiration” Clifton Anderson MBA. Loistavia puhujia kumpainenkin myös. Suosittelen etsimään käsiin heidän kaikkien videoita ja kuuntelemaan. Referoitu keynote -puhe ei ole koskaan sama kuin aito esitys.

Foorumi oli nyt päättynyt. Tiedostin, että haluan kehittyä, oppia uutta, inspiroitua pienistä elämän ihmeistä. Päätin luvata itselleni, että opin vielä jotakin uutta. Rakastaa.

Olin iloinen, minä pieni erilainen hihhuli olin kasvanut aikuiseksi, jolla oli samat arvot kuin muillakin yrittäjillä. Tai noh, eihän minun arvoni olleet mihinkään muuttuneet, vaan elämä ja ihmiset olivatkin muuttunut minun arvojeni kaltaisiksi.

Visual RAMA / Raisa 

NBF:n toisena päivänä oli aamulla tarjolla ohjattua liikuntaa. Vietin ajan opiskelijaystävänäni aamiaispöydän ääressä jutellen valokuvauksesta. Liikunta on toki hyväksi, mutta hieman outoa olisi ollut tehdä sitä foorumin osallistujien kanssa. Paikalla oli ollut vain kourallinen ryhmäliikuntaan osallistujia – harmi. Taukojumppa olisi kyllä tehnyt päivänmittaan poikaa.

Ensimmäiseksi Suomen yrittäjäyhteisö palkitsi vuoden vastuullisen johtajan. St1 toimitusjohtaja Mika Wiljanen sai kyseisen tittelin. Hienoa olisi ollut, jos joku olisi vielä referoinut, miksi palkinto meni nimenomaan kyseiselle herralle.

Päivän ajatuksia herätteli käyntiin Yhdysvaltain Suomen suurlähettiläs Bruce Oreckin puheenvuorollaan. Hän tiputti heti aamutuimaan pommin, joka ylitti uutiskynnykset. USA rakentaa Suomeen suurlähetystön kylkeen innovaatiokeskuksen, missä on tarkoitus kehitellä uusia ympäristöystävällisiä energiamuotoja USA Nawyn käyttöön. Loistava uutinen, joskin idealla on myös poliittiset tarkoitusperät. Öljystä on päästävä eroon. Karismaattinen ja raamikas kaveri tuo Bruce Oreck, jolla on esiintymisvarmuutta yllin kyllin. Oikea keynote -puhuja ympäristöaisoissa *Hän on perustanut ilmaston lämpenemistä kiihdyttävien hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen tähtäävän Zero Carbon Initiative -järjestön.

 Oreck oli etukäteen haastateltu foorumin personalbookiin. Kirja olinkin oiva keksintö markkinointimateriaaliksi ja hyötykäyttöön muistiinpanoille. Tosin joskus salissa oli niin pimeää, että kirjoittaminen oli mahdotonta. Esittelyt olivat hyvät ja muutkin artikkelit mielenkiintoisia.

 Joskus olisi hyvä, että turkulaiset eivät sanoisi mitään, kuten prosenttilukuja ja tai imitoisi poliitikkoja. Myötähäpeän määrää oli mittaamaton, kun *Porkka hypetti Sauli Niinistön lavalle presidentti gallupluvuilla. Olin aistivinani myös Niinistön olevan hieman vaivaantunut asiasta.

Ninistö on verkalleen puhuva mies, joka heittelee näppäryyksiä lauseidensa perään. Puheessaan hän kävi Suomen sukupolvihistoriaa läpi. Me olemme ensimmäinen sukupolvi, joka perii vaurautta ja myös sukupolvi, joka perii syrjäytymistä. Ja vielä pitäisi tehdä lisää lapsia, vaikka emme pysty huolehtimaan näistäkään. Niinistö peräänkuulutti myös vastuuta. Ajankohtaisen esimerkki löytyi Matti Apusen Helsingin sanomissa käynnistämään kasvatuskeskusteluun viittaamisella. Joskin jäin miettimään, että mehän olimme Jyväskylässä.

Pysäyttävä ajatus oli hänen viimeinen huomionsa. Länsimainen ihminen ei ymmärrä tyhjää tilaa. Sitä olen myös itsekin pohtinut taidehistoriaan perehtyessäni. Paljon on meillä mielestäni vielä opittavaa idän kulttuureista.

Uljas Valkeinen haastatteli vielä Niinistöä, kuten oli tehnyt edellisenä päivänä myös Esko Ahon kohdalla. Pinnalle nousi tiimityö ja sen heikkoudet. Vastuun käsitys hämärtyy.

Sitten olikin vuorossa Nokian Jorma Ollilan ”dream teamin” vakkarijäsen Anssi Vanjoki. Hänen tapansa olla ja esiintyä oli hyvin varmaa ja tarkoin harkittua. Pieni vilkaisu foorumin kirjaan kertoo hänen nykyisin istuvan Amer Soprtsin hallituksessa sekä bisnesenkelinä.

Kokonaisuus oli hyvin paljon kaupallisuuteen ja tuloksellisuutteen liittyvä rypistys. Myyntiin liittyviä vinkkejä sekä organisaatioiden toimivuutta koskevia esimerkkejä. Hienoja ja arvokkaita asioita monelle, jotka painivat epäterveiden henkilöstörakenteiden kanssa. Asian sisäistäminen vaatisi enemmän kun vain pintaraapaisun, jotta oltaisiin syvällä aiheessa. Mikään ei ole pysyvää, kaikki muuttuu. Meidän pitää kuunnella nuoria, heidän arvot vievät meitä eteenpäin. Pakko on paras paimen.

Aika oli taas ravita fyysistä kehoa. Tarjolla oli verkostoitumislounas. Ei voi sanoa kun iso HUH. Aikamoinen viidakko ja sattumankauppaa kenen pöytään istahdit. Seuraavalle vuodelle vinkiksi, että yritysten toimialat kannattaa kirjoittaa myös pöytäkarttaan. Tilaamani kasvisruoka oli hyvää ja leppoisaa juttuseuraakin löytyi. Vesi tarjoiltiin edelleen kertakäyttömukeista. Olin valmis seuraavaan koitokseen.

Jari Sarasvuo ei taida pettää ikinä kuulijaansa. Tälläkin kertaa hän oli hyvin valmistautunut ja räätälöinyt puhuttavansa huolella. Teemana oli pyhän äärelle pysähtyminen. Setti alkoi Pauli Karin Al Gorelle säveltämällä ja soittamalla kappaleella. Sali hiljeni.

Jari kertasi tähänastiset puhujat ja heidän esiintymisensä. Huokaisin helpotuksesta kun hän antoi Korholan esiintymisestä suoraa palautetta. Ei siis tarvinnut ajatella, että puhujat pelaavat samaan pussiin. Luokaton on aina luokaton. Dialogin tarkoitus on turvallisesti törmäyttää. Alf Rehn sai puolestaan kehuja ongelmien maalailusta ja Pekka Himanen on Jarinkin mukaan androgyyni nero. Al Gore taas taistelee taikauskoa vastaan.

Jarin mukaansatempaavasta aloituksesta jäi mieleen, että pahuus on tietämättömyyttä, luonto estää luonnetta ja mielenterveysongelmat ovat vastuuttomuuden tiloja. Irrallisia ajatuksia, joihin oli kyllä kokonaisuus esillä. Jäin kuutelemaan ja muistiinpanot unohtuivat, mutta sehän taitaa olla vain merkki esiintyjän hyvästä kokonaisuudesta.

Luopuminen on prosessi, uhraus pyhän edessä.
Luovuus parantaa asioiden tilaa. Se syntyy, kun yksilö poikkeaa totutusta ja dokumentoi asian.
Luottamus. Joskus vaatii epämukavuustason ulkopuolisia kanssakäymisiä.Ja kaikki on kiinni vapaasta tahdosta.

Pitää tehdä konkreettinen päätös. Strategia syntyy, se ei ole kiinni vapaasta tahdosta. Opiskele, lue, kokeile, leiki, ideoi. Unelmoi, kynä, kalenteri ja lapio kädessä.

Sarsvuon mukaan meillä on viisi pirullista ongelmaa. 1) ilmasto 2) nuoret (huimia lukuesimerkkejä nuorten syrjäytymisestä) 3) vanhukset (kuka huolehtii, mistä resurssit) 4) toimeentulo 5) mielenterveys (hyvevaje).

Ratkaisumalleja on olemassa. Liikunta on hyvästä. Tutkimustuloksia on olemassa ongelmallisten lasten testiryhmästä. Ravinto on valintakysymys. Terveet elämäntavat auttavat. Ja paljon muuta. Vastuullisuus on elämän ratkaisu.

Enää oli jäljellä Les Brown, yksi maailman johtavista motivaatiovalmentajista. Omaan elämänhistoriaan pohjautuva ”tuhkimotarina” johdatti mielenkiintoisesti esiintymistä. Lapsena oppimisvaikeuksista kärsinyt ja aikuisena syöpää sairastanut Les on karismaattinen mies, jolla on syvä ääni. Siinä oli mihin perustaa puheensa.

Amerikkalainen mukaansatempaava tyyli. Yleisön hurmio tavoitteena. Suomipoika lämpenee hitaasti, allekirjoittanut keskittyi ja unohti kirjoittaa taas muistiinpanoja. Oikeastaan voisin sanoa että Les Brown on ennen kaikkea kokemus, jota ei voi kirjoittaa ylös, se pitää nähdä, kuulla ja melkein haistaa ja maistaa. Ei ole suomessa vastaavaa puhujaa. Uskon, että hänen tyylinsä uppoaa erityisesti amerikkalaiseen yleisöön.

Muutama kohta hänen opeistaan kuitenkin tässä. Jos teet sitä mikä on helppoa elämässä on elämäsi hankalaa, jos teet sitä mikä on hankalaa on elämäsi helppoa. Mieti valitessasi seuraa. Mitä tämä ryhmä tekee minulle? Etsi ihmiset, joilla on sama intohimo ja unelma.

Les Brown ei ollut yksin, kaksi muuta puhujaa vuorotteli hänen kanssaan lauteilla. Hänellä oli mukanaan terveyteen ja elämäntapakonsultointiin erikoistunut Dr Julie van Putten sekä “The Voice of Inspiration” Clifton Anderson MBA. Loistavia puhujia kumpainenkin myös. Suosittelen etsimään käsiin heidän kaikkien videoita ja kuuntelemaan. Referoitu keynote -puhe ei ole koskaan sama kuin aito esitys.

Foorumi oli nyt päättynyt. Tiedostin, että haluan kehittyä, oppia uutta, inspiroitua pienistä elämän ihmeistä. Päätin luvata itselleni, että opin vielä jotakin uutta. Rakastaa.

Olin iloinen, minä pieni erilainen hihhuli olin kasvanut aikuiseksi, jolla oli samat arvot kuin muillakin yrittäjillä. Tai noh, eihän minun arvoni olleet mihinkään muuttuneet, vaan elämä ja ihmiset olivatkin muuttunut minun arvojeni kaltaisiksi.

Visual RAMA / Raisa